DIY säästöpossu

Minussa on hieman hamsterin luonnetta, ennen kuin heitän jotain roskiin, mietin voisiko siitä tehdä jotain? Näin kävi Granitin pahvisen purkin kanssa. Olin jo aikaisemmin jemmannut Marimekon lahjapaperia ja askartelulaatikosta löytyi myös värillistä kontaktimuovia. Kanteen reikä ja pintaan lahjapaperia. Kontaktimuovilla piristin hieman yläosaa.

 

 

Jos innostutte tekemään itsellennekin tällaisen, niin  TÄÄLTÄ voitte käydä tulostamassa kauniita ilmaisia lahjapapereita pintaan ja vastaavanlainen purkki löytyy esimerkiksi Clipperin kaakaosta.

 

 

 

 

On muuten lapsen mieleen tuo kolikoiden tiputtelu. Ei tahdo kolikot pysyä purkissa, saati äidin lompakossa.

 

 

//K

Sohvanpohjalta

En ole lähimainkaan niin kipeä, etten voisi nousta jalkeille, mutta mukavahan sohvalla on pötköttää, napata pari kuvaa sammakkoperspektiivistä ja tarkistaa silloin tällöin CarpetVistan kelim-mattotilanne. Tuo linnamme kylpy- ja makuuhuonesiipeen johtava käytävä kaipaisi mattoa. Kai se on vielä hankittavakin, kun käytävä vaatii.

//T

Voihan P...

Siinä se odottaa seinälle pääsyä. Tämän perheen lempinimet alkavat kaikki kyseisellä kirjaimella, mutta jostain syystä tuota katsoessa ensimmäisenä tulee mieleen paljon muitakin P:llä alkavia sanoja. Mites teille?

Sohvanpäällinen on saanut istuimien suojakseen kaksi pientä räsymattoa. Pysyvät hyvin paikoillaan painonsa ansiosta ja ovat mukavan lämpöisät nahkaan verrattuna. Kuten näkyy, himmeliä en ole hennonut vieläkään rapsia pois.

//K

Vaihtelua

Kauan mielessä kytenyt ajatus toteutui, kun raahasimme ruokapöytämme makuuhuoneeseen ja kannoimme makuuhuoneessa majailleen työpöydän olohuoneeseen ruokapöydäksi. Ruokailuhetkissä on nyt uutta, intiimimpää tunnelmaa. Kokonaisuus on entiseen verrattuna kevyempi, mutta myös jonkin verran rauhattomampi. Noita tuoleja ja jalkoja on niin moneen lähtöön.

Muistatteko, kun kaipailin olohuoneen seinälle mustavalkoista ristipistotyötä ja jotakin korallinpunaista? Voilà! Ainekset ovat kasassa, tarvitaan enää vähän tuunausta. Pistot eivät kyllä ole ristipistoja, mutta samapa tuo, minulle. Taulut ja langat löytyivät yhdellä ja samalla kirpparireissulla.

//T

Ylänelonen!

Nyt loppuu sormenheristely. Mitäs laitoin käden hutjakkeen hyllyn päälle ja sen saman hutjakkeen alle lelulaatikon. Lopun voitte päätellä.

Onneksi jäi pieni puun nysäke, jonka varaan laskea etusormi, edes näennäisesti. 

Kuten taustasta huomaa osa asuntomme lasikuitutapeteista on vieläkin tasoitetapettia vailla. Siinä silmä lepää.

//K

Tauluseinäpäivitys

Synkän taulukollaasinalun ilme raikastui ainakin asteen, kun käänsin parista taulusta mustan paspiksen valkoisen kääntöpuolen esiin. Tekemäni ruksitaulu on seinän uusin tulokas. Nykyisen sommitelman yläpuolelle metsästän vielä paria kolmea pienempää taulua. Hakusessa on ainakin mustavalkoinen ristipistotyö ja joku kiva kuva, jossa on vähän korallinpunaista. Missähän niitä myydään? Ehkä samassa paikassa, josta löytyy myös täydellinen ruokapöytä. Imuri puolestaan löytyy siivouskaapista, ja sillä saisi nuo pöydänalusroskat pois.

//T

Kukkuukukkuukukkuu tai sit ei

Eräällä viimekeväisellä huutokauppareissulla huusin itselleni käkikellon. Kello on vuodelta 1954, kaikki osat ovat tallessa ja sen saisi toimimaan asiantuntijan fiksauksella. Mutta haluanko kuunnella kukuntaa? Epäilen.
 

Tovin kello oli jo maalaus-uhan alla ja olisi päässyt joko olohuoneen tai Napin huoneen seinälle. Mutta koska en ole osannut päättää maalatako vai ei ja jos, niin millä värillä, kello tönöttää edelleen alkuperäisessä asussaan.

Auttakee! Mitä te tekisitte tälle? Säilytänkö tällaisena vai maalaanko? Vai pistänkö komeron hyllylle ja oven kiinni.

Tässä olisi yhdeksän silmää miellyttävää värivaihtoehtoa, enää ei puutu kuin se päätöksentekokyky.

//K

Uutta kohti

Lapsena joulunpyhien päättyminen oli musertavaa. Aikuisena aika kuluu nopeammin, ja nyt tiedän, että kohta meillä on taas joulu ja siinä välissä monta ihanaa arkipäivää ja juhlahetkeä. Muutakin on varmasti luvassa, mutta sitä on turha murehtia etukäteen. Tässä viimeiset jouluisat räpsyt kodistamme.

 

//T

23. Kuusenkorvikkeet

Vaikka kuusemme jää tänäkin vuonna metsään, muita puita meillä kyllä riittää. Huonekuusen pitäisi vihertää ensi joulunakin. Paperikuuset (ohje täältä) muistuttavat siinä määrin lennokkeja, että ne oli nostettava kaapin päälle.

Eteisen liitutaulukuusi sai tänä jouluna seurakseen joulupukin ja poroja, näin minulle kerrottiin. Ja washiteippitähtiä, joiden määrässä vähemmän olisi hyvinkin saattanut ollut enemmän. Teippitähdet voisivat muuten toimia kivasti ikkunassa, jossa keskitähti tulisi paremmin näkyviin.

//T

21. Meidän joulukoti

 

 

 

 

//K

19. Himmeli sittenkin!

Olin jo luopunut toivosta, että saisin himmelin väsättyä jouluksi. Olin jopa ostanut kaunista neliskanttista hiilikuituputkea sitä varten, mutta liian vähän. Lisää ei enää saa, sanoi kaupan setä. Pulasta minut pelasti jälleen kerran washi-teippi. Itse olen littanaan ja ärtsyyn lopputulokseeni oikein tyytyväinen. Malli on sama kuin puhelimen kuoressani.

 

 

 

 

 

 

//K

10. Joulupallo

Olen hurahtanut riisipaperivarjostimiin. Taiteilin tuohon halkaisijaltaan nelikymmensenttiseen paperipalloon mustia läiskiä akryylimaalilla. Tavoitteena oli olla päätymättä lehmälampun omistajaksi, ja siinä mielestäni onnistuinkin.

Täpläpallo pääsee vielä hoitamaan ensisijaista tehtäväänsä lampunvarjostimena, mutta joulun ajan se saa nekottaa olohuoneen kaunistuksena, tuskin kuitenkaan lattialla. Kaapin päälle asettelin myös Ohlsonilta viime jouluksi ostetun valosarjan, josta naksaisin vuoden ajan ärsyttäneet ripustuslenkit pois sivuleikkureilla.

//T

7. Jouluoksa

Tämä oksa palveli aikoinaan meidän talvisissa häissä vieraspuuna. Vieraat kirjoittivat pienille korteille tervehdyksensä hääparille ja ripustivat sen puuhun. Näiden lappujen kirjoituksiin on kiva palata aina hääpäivän lähestyessä. Seuraavaksi hoitopöydän yläpuolella, silloin sieltä roikkui yhtä jos toista vauvaa kiinnostavaa. Sittemmin se on koristanut olohuoneessamme ympäri vuoden.

//K

Kukkasia

Ei tarvitse kastella, ei lakastu, ei homehdu. Syksyn "kukat" sopii mulle. Väristäkään en valita.

//K

Kaksoset on kotona!

Osallistuin Luonteenlaatuisen blogissa arvontaan ja vastoin kaikkia todennäköisyyksiä voitin! Uskomatonta.

Ei tee ollenkaan pahaa lepuuttaa jäseniään näiden vinoraitaisten tyynyjen pehmoisessa huomassa. Eikä oikeastaan haittaa sekään, että sohvan istumatila väheni taas kahden tyynyn verran. Ei tyynyjä vaan voi olla liikaa, kuten ei aurinkopuuteriakaan...vai miten se nyt menikään?

//K