Joka paikan lasit ja lautaset

Meillä on aika paljon astioita. Lasitavarapuolella ehkä pärjäiltäisiin tiukan paikan tullen pelkällä Iittalan Verna-sarjalla. Sarjan viinilaseista voi juoda melkein mitä tahansa (kaikista laseista ei siis todellakaan voi juoda kaikkia juomia, jolloin laseja pitää olla "aika paljon"). Verna Maxi -lasi on oiva isoon janoon ja passeli myös janoisille kukille. Meillä tulppaanikimppu on useimmiten juuri Verna-tuopissa.

Yhdellä aterinsarjallakin pitäisi ihmisen periaatteessa pärjätä. Ilmoitin kuitenkin hieman ennen joulukuun juhlasumaa alkavani keräillä Hackmanin Lion-sarjaa jo hankkimamme Iittalan Citterio 98:n rinnalle. Joulu meni, ja sarja alkaa olla "keräilty". Kiitos!

Kuvan lautaseltakin (iänikuista ja ihan parasta Teema-sarjaa) voi syödä melkein mitä tahansa. Ainakin puuroa, keittoa, pastaa, laatikoita, risottoa, nuudelimössöjä ja jäätelöä. Ja salaattia, toki. Meinasi ihan unohtua.

//T

Hiljaiseloa

Viime viikolta poimittuja kuvia, joista ei välity työssäkäyvän tilapäisyksinhuoltajan arki. 

//T

Olohuoneen olemus

Yhdistetty olo- ja ruokailuhuone on kotimme sydän. Huoneen sisustus on pääpiirteissään valmis, tosin pientä viimeistelyä kaivataan. Yksi perusjuttukin on kyllä retuperällä. Ruokapöydän yllä roikkuva kattovalaisin ja lepakkotuolin kaveriksi päässyt Jacobsenin AJ-lattiavalaisin eivät todellakaan riitä valaisemaan koko olohuonetta. Asiaan on tulossa parannusta lähiaikoina. Enkä nyt tarkoita talviaikaan siirtymistä.

Tykkään olohuoneemme valoisuudesta ja väljyydestä, hillityn retrosta tunnelmasta, luonnonmateriaaleista ja neutraalista värimaailmasta. Tekemistä riittää valaistusasioiden lisäksi esim. seinissä. Tauluseinän laajentaminen on kesken ja seinä itse saattaa saada pintaansa liitutaulumaalia. Periaatteessa ihan kivan ruokapöydän tilalle kaipaisin jotain vähän vähemmän ilmeistä vaihtoehtoa. Nykyinen pöytä saattaa päätyä myyntiin, ja tilalle tuodaan jostain romuvarastosta pyöreä tai soikea, siro, ohutjalkainen pöytävanhus.

//T

Lastenhuoneessa

Tämä kuva on otettu lastenhuoneen ovelta. Uusin mobilen katkenneet siimat ja ripustin sen entiselle paikalleen ikkunaan. Kolmas, keltainen norsu taitaa katsella kuvaajaa.

Keinunurkkaan tulee tiipii. Poika leikki tänään pöydän alla hirviöjahtia metsässä, joten tilausta ahtaalle ja hämärälle piilolle näyttäisi olevan. Artekin pöytäryhmä on huudettu netistä, keinutuoli on kirpparilta ja Palaset-säilytyslaatikko kahdeksanvuotislahjani.

Liikennematto on heti lastenhuoneen oven edessä. Poika näyttää pikku hiljaa lämpenevän junarataleikeille. Enimmäkseen kuitenkin sammutetaan tulipaloja, jahdataan hirviöitä ja rakennellaan PIKKUlegoilla. Ja ollaan bändi, mihin tarvitaan Ikean naulakossa roikkuvaa kitaraa.
 

Leikkien jälkeen näyttää usein tältä. Pisarat ovat väistyneet ikkunasta nauravan valaan tieltä. Ferm Living valmistaa samanlaisia seinätarroja, meillä tarroitetaan ikkunoita. 

//T

Ostoksilla Tukholmassa

Teimme perheen kanssa hurjan onnistuneen reissun Naantaliin ja Tukholmaan. Lapsen ilo on tarttuvaa laatua (unirytmi myös). Tukholmassa mies tarjoutui syventymään muutamaksi tunniksi lastenkulttuuriin, ja minä pääsin kaupoille. Kierroksen materiaalinen anti oli vaatimaton, mutta sielu sai ravintoa ja silmä ruokaa. Myrorna-kirppisketjun keskustaputiikki (Adolf Fredriks Kyrkogata 5-7) on ehdottomasti visiitin arvoinen. Väsyneenkin shoppailijan jalat kantavat sinne Hötorgetin metroasemalta eikä kävelymatka Sergelin toriltakaan pitkä ollut. Kirppis on siisti, hyväntuoksuinen ja hintatasoltaan kohtuullinen. Vaatepuolelta löytyi ylilyöntejä, mutta astioiden hinnat toivat hymyn ostosmatkailijan huulille.

Muurahaiskaupan tavarapaljoudesta sain valittua matkamuistoksi pienen, teräksisen kermakon, hinta n. 2, 50 euroa. Piipahdin myös R.O.O.M.issa ja kotiutin vihdoin Plattanin, Sergelin torin laattakuviosta innoituksensa saaneen (ja monen sisustusbloggarin kotipostauksissa vilahtaneen) tarjottimen.

Mies katsoi shoppailusaalistani ja totesi ilahtuneena: ei yhtään kynttilänjalkaa. Ei kynttilänjalkoja eikä tyynyjä, mutta yksi tarjotin sentään. Valaistuspuoltakin kyllä vähän katsastin. Kuvat on räpsitty R.O.O.M.issa ja edellisten tapaan nokialaisella.

//T

Astiahaaste

Niin, itse asiassa Kotilo haastoi lukijansa paljastamaan suosikkikeittiötarvikkeensa, mutta aamulla ja väsyneenä ja tällä päällä varustettuna yksinkertaisenkin ohjeen noudattaminen voi olla hyvin vaikeaa. Kasasin siis Oktonautin aikana keittiön senkin päälle puolen maailman astiat ja päätin, etten kasannut niitä turhaan. Joten tässä kymmenen suosikkiastiaani ja yksi suosikkikahvikone. Maljakkokin on muuten astia, kyllä vaan. Joopas on, kuten kaksivuotiaani sanoisi.

Vihreä maljakko, harmaat lautaset ja ruskeat lasit (etualalla piilossa) ovat kirpparilöytöjä. Harmaat juomalasit ovat Ikeasta, tarjotin Ivana Helsingin ja sokerikko Tonfisk Designin. Iittalaa on paljon. Steltonin kannua käytetään harvoin, mutta esineenä se on kaunis, hauskakin.

Sydäntäriipaisevaa oli jättää ryhmäkuvasta pois esim. Aino Aalto -kannu.

//T

Korkkikorkki

Asensimme reilu vuosi sitten kotimme makuuhuoneisiin korkkilattiat korkinnäköisen muovimaton tilalle. Korkki on vähän karhea, lämmin ja pehmeä lattiamateriaali, joka sopii hyvin kotimme henkeen ja rakentamisajankohtaan. Pienet roskat ja pölykoirat maastoutuvat näppärästi makuuhuoneisiimme ruskeankirjavan korkkilattian ansiosta.

Ensimmäisestä kuvasta käy selville lapsen huoneen värit: vihreää, punaista ja keltaista (taustana toki paljon valkoista ja vähän mustaa). Huone lähti sisustumaan äidin mieltymysten mukaiseksi. Toistaiseksi mennään näillä ja myöhemmin spreijataan kaikki siniseksi. Tai mustaksi.

Korkkia löytyy myös keittiöstä. Tonfisk Designin sokerikko ja kermakko ovat alelöytöjä viiden kuuden vuoden takaa. Iittalan korkkipintainen tarjotin sopii niiden kaveriksi kuin nenä päähän. Korkkisia pannunalusia löytynee joka huushollista, niin meiltäkin.

//T

Kerro, kerro, kuvastin

Rottinkikehyksinen peili odotti uskollisesti ostopäätöstäni kotikaupunkini kirpputorimarketilla liki kahden viikon ajan. Näin jälkikäteen ajatellen en voi ymmärtää, miksi jätin tämän vähän vinksahtaneen kaunokaisen ensimmäisellä kerralla ostamatta. Nyt se siis on kuitenkin löytänyt uuden kodin olohuoneemme seinältä, jossa se kertoo, mikä tapetti on maassa kaunehin.

Cole & Sonin Woods-tapetti on yksi toteutunut haave kodissamme. Lepakkotuolin hankkimistakin suunniteltiin kauan ja lopulta se tilattiin Peroban nettikaupasta.

//T

Päiväkahvit parvekkeella

Parvekkeelta blogiin pääsevät toistaiseksi vain räsymatto ja maisema, sillä pikku partsimme muodonmuutos rytöpesästä viehättäväksi kesähuoneeksi on alkutekijöissään. Kahvit taiteiltiin mukeihin olohuoneen puolella mattamustasta Steltonista, jonka avut termoskannuna ovat selvästi enemmän esteettisiä kuin toiminnallisia. Kaatopuuhissa tuikitarpeellisen talouspaperirullan rajasin pois kuvasta.  

//T

Verhoihminen

Muutimme nykyiseen kotiimme runsas vuosi sitten. Pärjäilimme pitkään ilman verhoja, mutta akustiset syyt pakottivat ripustamaan verhot lastenhuoneeseen, ja lopulta olohuoneeseenkin tuli verho - ulkonäöllisin perustein. Verho piilottaa kaihtimien säätöhärpäkkeet ja patterin termostaatin. Aluksi taidokkaasti ompelemani (liian lyhyeksi havaitsemani, purkamani ja uudelleen ompelemani) verho näytti liian valkoiselta ja liian lakanalta, mutta sitten hieman sisustin ikkunan edustaa. Lehtivaunu on viimeisin kirpparihankintani, kranssin ostin Minimanin joulualesta ja Puppyn (tassut näkyvät) pari vuotta sitten Formverkistä. Aalto-vaasin olen saanut vanhemmiltani. Risut metsästä.

//T