Tauluseinä ei ehkä ole ideana uniikein, mutta minunkin silmääni se miellyttää. Itse taulut ovat pitkään mukanamme kulkeneita kirppislöytöjä, jotka yli vuoden jemmaamisen ja jahkaamisen jälkeen nostettiin olohuoneen seinälle. Yhtenäinen ilme syntyi mustilla kehyksillä ja paspiksilla. Temaattista yhtenäisyyttä tästä kokoonpanosta on sen sijaan turha hakea - ulkonäkö olkoon pääasia.
Tyhjä tila on varattu valokuvalle, lapsen piirrustukselle, kauniille kehyksille, kukaties vaikka trendiposterille. Aika näyttää, millaiseksi vihdoin aloitettu tauluseinämme kehittyy. Ehdottoman ein sanon vain washi-teippiripustuksille, joita kyllä ihailen muiden seinällä, mutten osaa katsella omallani.
Tuo toiseksi alin kuvapari on suosikkini. Vasemmalla näet kaksivuotiaan nauttiman raparperipiirakkapalan jäännökset (raparperit ja muropäällys kelpuutettu, pohja todettu syömäkelvottomaksi), ja oikeanpuoleiseen tauluun heijastuu samainen kaksivuotias katselemassa suosikkiohjelmaansa Postimies Patea.
//T
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti